Sivut

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Osa 5 - Muutoksia

Aluksi... Osa on kuvaton. Miksi? Koska en ollut tyytyväinen yhteenkään niistä hieman vajaasta tuhannesta kuluneen kahden viikkon aikana näpsimästäni. Okei, olin tyytyväinen muutamaan, mutta niistä ei oikein saanut rakennettua yhtenäistä kokonaisuutta, joten laitoin ne tuonne loppuun. Ihan vain, koska eräs pariskunta on muutamassa niin älyttömän suloinen ;D
Toivottavasti ette nyt syö minua D:

-----------------------------------

Aina kun istuimme kahden, tunsin kolmannen läsnäolon. En voinut rauhoittua, sillä hänen varjonsa laskeutui meidän yllemme. Vaikka aurinko halusikin kohdistaa kaiken valonsa meihin, meidän onneksemme, estä hän sen vapauden tunteen. Isaac, miksi? Miksi katsot minua aina niin vihaisesti. Niin kovin, kovin täynnä pahaa oloa ja lukittuja tunteita. Et ole sanonut sitä vielä, mutta tiedän sen. Haluat minun lähtevän, mutta vaikka olet vihainen, tiedän, ettet ole julma.

Minä haluaisin muuttaa, haluaisin jakaa uuden, yhteisen talon Armelin kanssa. Minä rakastan sitä punapäistä, hentomielistä ja siirappisen romanttista poikaa, miestä. En oikein tiedä, kummaksi häntä kutsuisi. Mutta sen tiedän, että haluan joku päivä kertoa hänelle menneisyydestäni. Haluan jutella hänen kanssaan estoitta. Haluan rakentaa tulevaisuuden hänen kanssaan, mutta tiedän, etten ole valmis. Hänkään ei taida olla. Olemme nuoria, emme valmiita sitoutumaan. Jonain päivänä, jonain kauniina päivänä voimme ehkä istua harmaina ja ryppyisinä pienen mökin kuistilla. Voisimme pidellä toisiamme kädestä ja hymyillä. Jos niin ei käy, jos hän lähtee luotani... Jos niin käy, en enää tiedä mitä ajatella. En usko, että pystyisin jatkamaan sen jälkeen. Hajoaisin varmaan niin pieneksi sirpaleiksi, ettei kukaan enää edes näkisi minua. Tai muuttuisin tomuksi ja kieppuisin tuulen mukana pois, tuntematta ja näkemättä.



Armelin käsi lepää olkapäälläni. Nojaan häntä vasten ja kuuntelen heinikon hiljaista huminaa tuulen pörröttäessä sen pehmeitä suortuvia. Tunnen mustat, liukkaat housut allani ja kumarrun katsomaan häntä silmiin. Viileä ilma virta saa muutenkin kuulaan aamun tuntumaan lähes jäätävältä. Katsomme yhdessä vaaleanpunaisena hehkuvaa taivaanrantaa. Takanamme yön viimeisetkin merkit, himmeät tähdet ovat hiipumassa pois. Pehmeä sormenpää sipaisee niskaani ja värähdän. Armelin katse on kirkas, jollain tapaa puhdas. Hänen lämpönsä virtaa kohmeisiin raajoihini, haluan olla siinä ikuisesti.
- Anicette...
- Niin? Ääneni on hento, kuin kuiskaus.
- Olen ajatellut, että et ehkä enää halua asua Isaacin luona.
Sanat ovat hiljaiset, hyvin varovaiset. Ehkä hippusen jännittyneet. Pienen lammen pinta väreilee kalan hypähtäessä pintaan. Sen suomut kimmeltävät märkinä aamuauringossa tuhansin erisävyin, Kivi jolla istumme on karhea. Sivelen hermostuneesti sen hieman sammaloitunutta pintaa, ennen kuin nyökkään. Armelin katsoo kohti taivasta. Hän ei tunnu löytävän sanoja, jotka lausua. Hän ei tiedä, miten muotoilla ajatuksensa niin, että minäkin ymmärtäisin. Lopulta leuka painuu alas ja huulilta karkaa huokaus. Välillemme laskeutuu syvä hiljaisuus.

Autossa on lämmin. Tukahduttavaa. Jotenkin painostavan lämmin. Ei vaan kylmä. En tiedä, en enää osaa sanoa. Painan pääni polvieni väliin. Armelin ääni on huolestunut, en saa sanoista selvää. Kaikki on sumuista. Kipu humahtaa pääni lävitse. Kuin joku yrittäisi puristaa kalloni rikki. Armel silittää selkääni. Sattuu, kyyneleet valuvat vähän matkaa poskipäilläni, kunnes tippuvat alas välkähtäen. Kuulen hengitykseni vinkuvan ja muuttuvan nyyhkytykseksi. Miksei tämä lopu?

Sänky tuntuu pehmeältä. Pimeys on rauhoittavaa ja hyvää, ei enää tunnu pahalta. Maailma pysyy paikallaan. Neulat eivät puske pääni läpi. On lämmintä, mukavaa ja rauhallista. Avaan silmäluomeni ja annan katseeni vaeltaa peitteen kukkakuviota pitkin. Joku raottaa verhoja, kapea kaistale valoa luikertelee sisään. Vieras pysähtyy ovensuuhun.
- Onko kaikki hyvin?
- Se meni ohi.
Tunnistan Armelin äänen ja käännän kylkeä. Peitto hankautuu mustia housuja vasten, kun hän istuu vierelleni sänkyyn. Ääni kuulostaa karhealta, pisamaiset kasvot ovat vakavat.
- Se oli jo kolmas tällä viikolla, ja nyt on vasta torstai.
Välillemme laskeutuu hiljaisuus. Kuin myrskypilvi se saa muutenkin jäykän tunnelman painumaan vakavaan jännittyneisyyteen, odottamaan jatkoa. Kalpea käsi eksyy hieraisemaan poskea.
- Minun mielestäni sinun pitäisi mennä tutkimuksiin.
- Sairaalaan?
Armel nyökkää vaisusti. Ilme on valju, mitäänsanomaton. Jossain vahakasvojen alla kuitenkin kuohuu, ja minä näen sen. Hapuilen käteni hänen käteensä.
- Jos sinä tahdot, minä menen.

Jokainen hetki saa tuntemaan olon hermostuneeksi. Jokainen sekunti joka matelee naksahdelleen valkoisessa kellossa saa sinut haluamaan yhä enemmän pakenemista. En halua tietää. Entä jos totuus on pahempi, kuin kauheimmatkaan kuvitelmat? En halua, en pysty. Paniikinomaiset tuntemukseni eivät liene normaaleja. Haluan vain juosta ulos tuosta valkoisesta ovesta niin kauas, ettei kukaan saa minua kiinni. Vilkaisen kelloa, kaksikymmentäkuusi yli kolme ja pakokauhu hiipii jäseniini.
- Yves?
Harkitsen jo poistumista, teeskentelyä, että nimeäni ei olisi lausuttu. Jonkin asteisessa transsissa nousen kuitenkin. Jäykät jalkani liikkuvan robotin liikkeet omaksuen eteenpäin.
Se olisi menoa nyt.

Totuus pitää leikeistä.
Yksi sen suosikeita on piiloleikki.
Se ei halua näyttäytyä.
Se haluaa voittaa leikin.
Aina.
Se ei koskaan luovuta.
Siksi pitää aina jatkaa etsimistä.
Totuutta etsiessä voi löytää sadoittain valheita.
Tuhansittain vastauksia.
Joista mikään ei ole oikea.
Ei totta.
Tai tuhat huokausta.
Huokausta, joissa on kaiku:
"En tiedä"

- He eivät osanneet sanoa.
- Anteeksi kuinka?
- He eivät osanneet sanoa, käskivät vain tulla uudelleen, jos oireita vielä ilmenee.
Armel näyttää siltä, kuin voisi kiskoa kaikki hiukset päästään. Hän läimäyttää kätensä voimalla ruokapöytään saaden minut hätkähtämään.
- Mihin tämän maan sairaanhoito on menossa!
- Rauhoittuisit.
- Ei hyvää päivää... Tähän mennessä maailmaan on ehditty keksiä miljoonittain erilaisia tutkimusvälineitä ja -tekniikoita! Silti niitä ei joko käytetä tai osata tulkita! Mitä haaskausta, tuhlausta ja idioottimaista toimintaa!
- Ei ole heidän syynsä jos-
- Se on heidän työtänsä! Heidän kuuluu tietää kaikki kaikesta.
Armel lysähtää ensimmäiselle tuolille voipuneen oloisena ja painaa päänsä käsien väliin.
- Appaloosa Plaints ei ole se maailman kuuluin terveydenhoidostaan.
Käännähdän ääntä kohti. Isaac on ilmestynyt ovensuuhun nojailemaan.
- Voisit mennä jatkotutkimuksiin kauemmas, jos vain viitsit jonottaa.
- Eikö se maksa aika... todella paljon? Minulla ei ole edes työpaikkaa.
- Arvon poikaystäväsihän suurinpiirtein kylpee rahassa, pyydä häneltä,
Kurtistan kulmiani ja katson taas Armelia.
- Toimittajana tienaa hyvin.
- "Hyvin", ala harkita käyttämiäsi adjektiiveja, mies hyvä! Olet parhaiten palkattu reportteri koko maassa, ja lisäksi rikasta sukua. Sanoisin rahatilanteesi uiskentelevan jopa omien tulojeni yläpuolella.
Armel hiljentyy ja hakee intensiivisen katsekontaktin pöydän kanssa,
- Ei sinun tarvitse maksaa.
- Teen sen silti.
Isaac huokaisee dramaattisesti.
- Älkää hajottako huonekalujani, jos jatkatte kinastelua.

Alustava aika kahden kuukauden päästä. puristan kaavaketta kädessäni. Nopeaa toimintaa tosiaan... Armelin käsi sipaisee olkapäätäni. Omat sormeni pujottautuvat hänen sormiensa lomaan. Huulemme kohtaavat ja olemme taas hetken kuin tulessa. Aina, aina se tuntuu yhtä hyvältä. Irrottautuessamme katseeni hakeutuu vihreisiin silmiin ja saan Armelin kohottamaan kulmakarvojani.
- Jos kerran olet niin rikas kuin Isaac väitti, miksi asut täällä hänen kanssaan? Voisit asua yksinkin.
- Yksin ei koskaan ole hyvä. Siitä puuhen ollen, en usko meidän saavan viipyä täällä enää kovin pitkään. Théophile aikoo varmaankin muuttaa tänne. Isaac haluaisi perustaa perheen.
- Ymmärrän sen, mutta minne me menisimme? Minulla ei ole rahaa eikä asuntoa.
- Tulisit asumaan minun luokseni.
- Sinulla siis on talo?
- Kaksi makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta, ruokailutila, työhuone ja keittiö.
- Missäpäin maailmaa?
- Appaloosa Plaintsin keskustassa, täydellinen ensiasunto nuorelle pariskunnalle.
Kurtistan kulmiani hänen vastaukselleen. Hänen ilmeensä kuitenkin kertoo kaiken oleellisen.
Hän on tosissaan.

Vaikka totuutta ei löytäisi.
Vaikka se piiloutuisi.
Eikä vastauksia näkisi.
Silti elämä voi jatkua totuudessa.
Onhan palapelikin tunnistettavissa, vaikka yksi pala uupuisi.
Vaikka toinen on kesken, voi aloittaa uuden.
Totuus jaksaa kyllä odottaa.
Se ei karkaa minnekään.


------------------------------------------------


Tan tan tan taaa.... Sainpas jotain kirjoitetuksikin :D
Nyt niitä söpöstely ja vähemmän söpöstely kuvia.


Kohtaus, jota ei koskaan tulla mainitsemaan tarinassa. 


Aniceten ja Elsan yhteinen uintiretki ;) 


Isaac... Ei.


Armel... EI!


Aws :3
 (*melkein pettynyt kun ei päässyt käyttämään näitä*)


Well... Isaac, miksi menit nukkumaan Armelin viereen o.o
(Löysin nämä kaksi vahingossa, kun Anicette oli uimassa Elsan kanssa)


Söpöilyä puistossa.


*kaksi minuuttia myöhemmin*


Jotenkin taas niin tykkään :3 Keittiö pusuttelu ♥.♥


Krmhn... Ei sitten muuta, mutta ihanat ihmiset kommentoikaa :D

2 kommenttia:

  1. Hämmentävää lukea pelkkää tekstiä. Musta simstarinoiden suola on osaltaan kuvat, joten oli tosi outoa lukea tätä, MUTTA teksti oli erittäin hyvää ja vapaampaa, kuin kuvien kanssa. Rakastan sun kuvailua, sun käyttämiä adjektiiveja, ympäristön kuvausta. Ah. <3 Tää oli niin kuin olisi lukenut hyvää kirjaa.

    Vai että hämmentäviä kipukohtauksia. ô_o Ei taidakaan Anicette olla raskaana, kai se olisi jo huomattu, jos olisi. Hmm.

    Naurahdin tuolle lopun "kaksi minuuttia myöhemmin"-kuvalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat olisivat olleet kyllä minun mielestäni paikallaan, mutta kun ei saa aikaiseksi niin ei vain saa :S Onneksi sentään teksti oli mielestäsi sujuvaa, kiitos kehuista :D

      Hämmennystä tulee olemaan jatkossakin luvassa... ;)

      Olihan siitä nyt pakko ottaa kuva :D Yrittää jatkaa siinä kohtausta ja laittaa simit kävelemään ja yksi vaan alkaa huitoa taivaalle ja hetken päästä taivaalta humpsahtaa meteoriitti...

      Kiitos kommentista :D

      Poista