Joulustoori + muutama tunnustus

(Tämä ei liity millään tavalla Anicetten tarinaan :D)

 - Tämä on niin väärin!

- Älä korota ääntäsi, se ei auta sinua mitenkään.

- Kaikki muutkin ovat menossa sinne! Kaikki, ihan kaikki!

- Aivan sama vaikka koko maailman muu väestö olisi ryhmittäytynyt sinne! Sinä et ole menossa.

- Mutta äiti...

- Nyt suu suppuun! Me emme enää keskustele tästä.

Vedän kiivaasti henkeä ja kohottaudun seisomaan. Kun siirrän käteni pois etureisiltäni, näen punoittavat kynsienpainaumat lähes puhtaan valkealla iholla. En yksinkertisesti voi käsittää tätä! Kohotan katseeni kohdatakseni äidin vaativan tuijotuksen. Yhdet juhlat, yhdet. Nyt on  sentään loma. 

- Miksi ei, miksi en saa mennä?

- Olet vasta 17...

- Eli melkein täysi-ikäinen ja erittäin kykenevä huolehtimaan omasta itsestään.

- Älä keskeytä! Olet minun 17-vuotias tyttäreni, joka on menossa juhlimaan minulle täysin tuntemattomien nuorten kanssa myöhäisenä iltana. Kaiken kruunuksi tälle epäsoveliaisuudellesi olet valinnut ajankohdan, jonka ihmisten kuuluisi viettää perheensä kanssa...
- Minähän olen viettänyt teidän kanssanne jo koko päivän.
- Lisäksi valitsemasi vaatekappaleen kangaskuluissa on säästetty, jonka vuoksi näytät halvalta huoralta kekkuloidessasi mokomilla tikkukoroilla vain taittaaksesi niskasi ennemmin tai myöhemmin.